Rintasyöpä – oireet ja hoito

Noin 40% rintasyövistä löydetään seulonnassa mammografiassa  oireettomilta naisilta. Suomessa seulotaan rintasyöpää 50-69-vuotiailta naisilta joka toinen vuosi.

Tavallisin rintasyövän oire on rinnassa oleva kyhmy. Valtaosa rinnoissa olevista kyhmyistä on hyvänlaatuisia muutoksia, esimerkiksi nesterakkuloita eli kystia. Joskus rintasyövän ensioire on kainalossa tuntuva kyhmy.

Useimmiten syöpä on kivuton, mutta se voi aiheuttaa myös kipua tai pistelyn tunnetta rinnassa.

Joskus rintasyövän oire voi olla nännistä erittyvä kirkas tai verinen neste. Joka kymmenenneltä naiselta löytyy tämän oireen taustalta rintasyöpä.

Rintarauhasen punoitus ja turvotus johtuvat yleensä rintarauhasen tulehduksesta eli mastiitista. Se hoidetaan antibiooteilla. Joskus harvoin nämä oireet johtuvat syövästä (niin sanottu inflammatorinen eli tulehduksellinen rintasyöpä), jolloin tulehdus ei parane antibiooteilla.

Nänninpihan ihottuma voi olla oire Pagetin taudista, jolloin nännin ihossa voi olla syövän esiaastetta tai syöpäkudossaarekkeita.

Nykyisin on melko harvinaista, että rintasyöpä löydetään vasta, kun se on levinnyt laajalle ja lähettänyt etäpesäkkeitä. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat siitä, missä ne sijaitsevat. Luustossa olevat etäpesäkkeet aiheuttavat esimerkiksi kipua suuriin luihin ja maksassa olevat etäpesäkkeet puolestaan painontunnetta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja laihtumista.

Hormonaaliset tekijät vaikuttavat rintasyövän syntyyn. Varhainen kuukautisten alkamisikä lisää jonkin verran riskiä sairastua rintasyöpään, samoin myöhään alkavat vaihdevuodet. Lapsettomuus ja ensimmäinen synnytys vasta yli 30-vuotiaana kasvattavat rintasyövän riskiä. Riskiä lisää myös se, ettei ole imettänyt.

Elintapojen arvioidaan aiheuttavan noin 30 prosenttia rintasyövistä. Suurimmat riskit, joihin itse voi vaikuttaa, ovat ylipaino ja alkoholi. Ne aiheuttavat yhteensä noin 16% rintasyövistä. Kaksi prosenttia aiheutuu vaihdevuosien hormonikorvaushoidoista.

Terveellinen ruokavalio ja liikunta vaikuttavat suojaavan rintasyövältä.

Myös nuorella iällä annettu rinnan alueen sädehoito suurentaa riskiä sairastua rintasyöpään. Lapsena tai nuorena rinnan alueelle sädehoitoa saaneille suositellaan yleensä rintojen seurantatutkimuksia. Tavallisesti seurantaan sisältyy rintojen ultraäänitutkimus, magneettitutkimus tai mammografia 1–2 vuoden välein.

Jos rinnassasi on kyhmy, lääkäri tutkii rintasi ja lähettää sinut röntgenkuvaan, jota kutsutaan mammografiaksi. Jos mammografian perusteella epäillään syöpää, tehdään tarvittaessa ultraäänitutkimus (kaikututkimus). Erityistilanteissa rintasi voidaan tutkia magneettikuvauksella. Kyhmystä otetaan tarvittaessa neulanäyte tai kudospala, jonka avulla varmistetaan, onko kyse pahanlaatuisesta muutoksesta.

Jos jokin tutkimuksista osoittaa, että kyseessä on syöpä, sinut ohjataan leikkaukseen. Jos lääkärin tutkimus, mammografia, ultraäänitutkimus ja neulanäyte viittaavat puolestaan hyvänlaatuiseen muutokseen, kasvainta jäädään seuraamaan. Käytännössä tutkimukset ja rinnan tunnustelu tehdään 1–2 vuoden välein. Jos rintaasi ilmestyy uusia muutoksia tai oireita, tutkimukset tehdään aikaisemmin.

Paras menetelmä hyvänlaatuisten kystien toteamiseen on ultraäänitutkimus. Yleensä kysta kuvataan myös mammografialla, koska sen yhteydessä saattaa joskus olla syöpää. Kystaneste tutkitaan mikroskoopissa. Jos kysta oireilee, se tyhjennetään neulalla.

Nännistä erittyvän kirkkaan tai verisen nesteen syy selvitetään ruiskuttamalla maitotiehyeeseen varjoainetta. Tutkimusta kutsutaan galaktografiaksi tai duktografiaksi. Ruiskutuksen jälkeen otetaan välittömästi mammografia, mikä voi paljastaa tiehyen sisällä olevan kasvaimen.

Rintasyövät voidaan jakaa karkeasti neljään biologiseen alatyyppiin.

• Luminaaliset A-syövät
• Luminaaliset B-syövät
• HER2-positiiviset syövät
• Kolmoisnegatiiviset alatyypit

Jaottelu tehdään useimmiten syöpäkudoksen estrogeeni- ja progesteronireseptorien (ER ja PR), HER2-kasvutekijän ilmentymisen sekä syöpäsolujen jakautumisvilkkauden pohjalta.

Hormoniherkkyyttä kuvaavia hormonireseptoreja ER ja PR esiintyy niin sanotuissa luminaalisissa rintasyövissä. Luminaaliset syöpäsolut muistuttavat maitorauhastiehyiden sisäpintaa verhoavia soluja. Luminaalisessa A-alatyypissä syöpäsoluista vain pieni osa on jakautumisvaiheessa, kun taas luminaalisessa B-tyypissä solut jakautuvat vilkkaammin.

HER2-positiivisessa rintasyövässä on solun aggressiivisuutta lisäävä HER2-kasvutekijän monistuma. Kolmoisnegatiivisessa alatyypissä ei ole hormonireseptoreja eikä HER2-kasvutekijää.

Rintasyövät luokitellaan myös kudosopillisen tyypin mukaan. Tavallisimpia ovat NST eli Invasive breast carcinoma of no special type (70–80 %) ja lobulaarinen (10–15 %) rintasyöpä. Niiden paranemisennuste on samankaltainen, mutta lobulaarisen syövän epämääräinen kasvutapa voi olla hankala tulkita mammografia- ja ultraäänitutkimuksessa.

Levinneisyysluokittelu

Rintasyövän hoidon valinta ja potilaan ennuste riippuvat kasvaimen levinneisyydestä, joka ilmaistaan levinneisyysluokittelun tai TNM-luokituksen avulla. TNM-luokituksessa T (tumor) kuvaa kasvaimen tunkeutumista ympäristöönsä, N (node) leviämistä läheisiin imusolmukkeisiin ja M (metastasis) mahdollisia etäpesäkkeitä. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa.

Varsinaiseen rintasyöpään voi liittyä varhainen ns. in situ -muoto, jossa pahanlaatuiset solut eivät ole tunkeutuneet syvemmälle rintakudokseen, vaan esiintyvät tiehyen tai rauhasliuskan sisällä. Tällaisen esiasteen nimi on duktaalinen karsinooma in situ (DCIS). Lobulaarisen rintasyövän esiaste on puolestaan lobulaarinen neoplasia in situ (LIN). Syövän esiasteet eivät lähetä etäpesäkkeitä ja niiden ennuste on hyvä.

Rintasyöpä lähettää tyypillisesti etäpesäkkeitä luustoon, keuhkoihin, maksaan tai aivoihin.

Rintasyövän levinneisyysluokittelu

T1N0  Syöpäkasvaimen läpimitta on korkeintaan 2 cm (T1), ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta (N0).

T2N0 Syöpäkasvaimen läpimitta on 2,1–5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.

T3N0 Syöpäkasvain on läpimitaltaan yli 5 cm, ja kainalon imusolmukkeissa ei ole syöpäkudosta.

T1-3N1 Syöpäkasvaimen koot kuten edellä, ja kainalon imusolmukkeissa on syöpäkudosta.

T4N0–2 ja T1–3N2–3  T4 tarkoittaa kasvainta, joka on kiinnittynyt ihoon tai rintakehään. N2-kasvaimessa kainalossa on yhteen kasvaneita kasvainkudosta sisältäviä imusolmukkeita ja N3-luokassa syöpä on levinnyt rintalastan viereisiin imusolmukkeisiin.

M1 Syöpäkasvain on ehtinyt lähettää todettavissa olevia etäpesäkkeitä imusolmukealueiden ulkopuolelle jo toteamisvaiheessa.

Levinneisyyden lisäksi hoitojen valintaan ja tulokseen vaikuttaa syöpäsolujen erilaistumisaste eli gradus. Se kuvaa sitä, kuinka paljon kasvaimen solukon kasvutapa, kasvainsolujen ulkomuoto ja solujen jakautuminen eroavat rinnan normaalikudoksesta.

Rintasyöpä jaetaan kolmeen erilaistumisasteeseen (gradus 1–3) mikroskooppisen löydöksen mukaan. Mitä paremmin syöpäsolu on erilaistunut – eli mitä lähempänä sen rakenne on normaalia solurakennetta – sitä hitaammin se yleensä kasvaa tai lähettää etäpesäkkeitä. Gradus 1 tarkoittaa hyväennusteisinta, lähimpänä normaalikudosta olevaa muotoa ja gradus 3 huonoennusteisinta tyyppiä, jossa on runsaasti jakautumassa olevia soluja. Näiden välimuoto on gradus 2.

Ennen hoidon aloittamista rintasyöpäsi luokitellaan sen biologisten ennustetekijöiden ja levinneisyyden mukaan. Rintasyövän hoito koostuu usein leikkauksesta, sädehoidosta ja lääkehoidosta, kuten solunsalpaajista, hormonaalisista hoidoista ja erityistapauksissa vasta-ainehoidoista. Sinulle suositellaan tiettyjä hoitoja, ja valita perustuu syöpäsi ominaisuuksiin ja siihen, miten laajalle se on levinnyt.

Rintasyöpäleikkaus

Leikkaus on rintasyövän ensisijainen ja yleisin hoito. Poikkeuksena on harvinainen inflammatorinen (tulehduksellinen) rintasyöpä, jonka hoito aloitetaan yleensä solunsalpaajahoidolla. Inflammatorinen rintasyöpä leikataan vasta, kun rinnan tulehdukselliset muutokset ovat rauhoittuneet. Leikkauksella pyritään poistamaan syöpäkudos rinnasta ja tarvittaessa kainalosta. Leikkausmenetelmiä on useita.

Rintasyöpäleikkauksen yhteydessä tutkitaan, onko kainalon imusolmukkeissa etäpesäkkeitä. Se on tärkeää, koska rintasyöpä leviää yleensä ensin imuteitä pitkin kasvaimen puoleiseen kainaloon.

Niin sanotulla vartijasolmuketutkimuksella (vartijasolmukebiopsia) voidaan tunnistaa se imusolmuke tai ne imusolmukkeet, joihin imuneste kulkeutuu rinnasta ensimmäiseksi. Tämä tai nämä imusolmukkeet kuvaavat koko kainaloimusolmukealueen tilaa erittäin hyvin. Jos vartijasolmukkeissa ei ole kasvainkudosta, muitakaan kainalon imusolmukkeita ei tarvitse leikata. Rinnan säästävä leikkaus tarkoittaa sitä, että vain osa rinnasta poistetaan. Kasvain leikataan pois siten, että sen ympärille jää selvästi tervettä kudosta.

Säästävään leikkaukseen soveltuvat ne kasvaimet, jotka voidaan poistaa kokonaan ilman, että rinnan ulkomuoto kärsii kohtuuttomasti. Käytännössä säästävään leikkaukseen sopivat korkeintaan 2 senttimetrin kasvaimet, jos rinnat ovat pienet tai keskisuuret. Suurista rinnoista voidaan poistaa 3–4 senttimetrin kokoiset kasvaimet. Säästävä leikkaus on mahdollinen suurelle osalle rintasyöpäpotilaista. Sitä ei kuitenkaan suositella, jos kasvain on suuri, syöpäpesäkkeitä on useita ja ne ovat kaukana toisistaan tai rintaan on annettu jo aiemmin sädehoitoa.

Kainalon tyhjennys eli evakuaatio tarkoittaa kainalon imusolmukkeiden poistamista. Leikkauksessa kainalosta tyhjennetään kainalorasva ja imukudos. Se on tarpeen, jos vartijasolmuketutkimuksessa löydetään syöpäsoluja. Kainalon tyhjennyksessä käden imunestekierto voi häiriintyä, minkä seurauksena käsi voi myöhemmin turvota. Käden venyttely ja voimistelu ehkäisevät turvotusta.

Rinnan poistoleikkauksessa poistetaan koko rintarauhaskudos joko ihon kanssa tai niin, että iho säästetään. Koko rinta poistetaan yleensä silloin, jos kasvain on suuri, kasvaimia on useita (multifokaalinen kasvain), jos rinnassa on laajasti kasvaimen esiastetta (DCIS) tai syövän uusiutumisen riski on muuten erityisen suuri.

Uusiutuneen rintasyövän leikkaus: Uusiutunut rintasyöpä on mahdollista parantaa pysyvästi vain harvoin. Hoitona on leikkaus, jota voidaan täydentää lääkehoidolla ja joskus myös sädehoidolla.

Rinnan korjausleikkaus eli rekonstruktio tehdään yleensä vasta kahden vuoden kuluttua rintasyövän hoidosta. Joskus se voidaan tehdä heti rinnanpoiston yhteydessä, jos syövän uusiutumisen riski on hyvin pieni. Voit päästä halutessasi korjausleikkaukseen, jos rintasyöpäsi ei ole uusinut ja yleiskuntosi on hyvä. Leikkauksella ei saada aivan entisen näköistä rintaa, mutta tulos on yleensä kosmeettisesti riittävä ja säästyt irtoproteesin käyttämiseltä. Joskus korjausleikkauksen yhteydessä korjataan myös terve rinta, erityisesti jos rinta on hyvin suuri.

Korjausleikkausmenetelmiä on useita. Leikkaava plastiikkakirurgi valitsee leikkausmenetelmän yhdessä kanssasi. Käytettävään tekniikkaan vaikuttavat muun muassa jäljellä olevan rinnan koko, rintakehän seinämässä olevan kudoksen määrä, mahdollinen aiempi sädehoito ja ruumiinrakenteesi.

Sisäinen proteesi: Sisäinen proteesi eli endoproteesi tarkoittaa menetelmää, jossa rintalihaksen alle asetetaan silikoni- tai keittosuolatäytteinen proteesi. Tämä on pieni toimenpide, mutta soveltuu vain silloin, kun muotoillaan pientä rintaa ja rintakehän seinämässä on kudosta riittävästi jäljellä.

LD-kieleke: LD-kieleke -menetelmässä leveä selkälihas käännetään pienen ihosaarekkeen kanssa rintakehän etuseinämään. Tämän alle asetetaan sisäinen proteesi. Menetelmällä saadaan yleensä hyvä, pehmeä rinta. LD-menetelmä on leikkauksena sisäistä proteesia suurempi, mutta mutta TRAM-tekniikkaa pienempi.

TRAM: TRAM-tekniikassa otetaan vatsalta iholihas-kieleke, ja uusi rinta muodostetaan omasta kudoksesta. Leikkauksen
yhteydessä potilas joutuu olemaan sairaalassa viidestä päivästä kahteen viikkoon. Nänni ja nänninpiha rakennetaan noin puolen vuoden kuluttua.

Sädehoito

Sädehoito on ionisoivaa säteilyä, joka vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja. Rinnan alueelle ja sen ympäristön imuteihin saattaa jäädä leikkauksessa syöpäsoluja, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Sädehoito vähentää rintasyövän paikallisten uusiutumien riskiä ja parantaa näin potilaan ennustetta.

Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen suositellaan käytännössä aina sädehoitoa. Jos kainalon imusolmukkeista on löydetty kasvainkudosta, sädehoitoa annetaan myös kainaloon ja soliskuoppaan.

Rinnanpoiston jälkeen sädehoito ei yleensä ole tarpeen. Sitä suositellaan kuitenkin silloin, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet runsaasti kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on tavallista suurempi. Tällöin sädehoito kohdistetaan leikatulle puolelle rintakehän seinämään, kainaloon, rintalastan viereen imukudosalueelle ja soliskuoppaan.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavan sädehoidon kohdealue suunnitellaan yksilöllisesti tietokonetomografialaitteella tehtävän rintakehän alueen suunnittelukuvauksen perusteella. Sädehoitoa annetaan viidesti viikossa, ja hoitokerta kestää muutaman minuutin kerrallaan. Hoito kestää yleensä yhteensä (1)-3 viikkoa kasvaimesta ja sädehoitotekniikasta riippuen. Tarvittaessa sydämen ja keuhkojen sädeannosten pienentämiseksi hoito voidaan toteuttaa hengityspidätystekniikalla.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettava sädehoito aiheuttaa melko vähän välittömiä sivuvaikutuksia. Tavallisimpia ovat muutamassa viikossa rauhoittuva ihon ärtyminen ja väsymys, jota vähentää liikunta. Usein potilaat pystyvät käymään hoitojen aikana työssä.
Valtaosa sädehoidon aiheuttamista haitoista menee ohi.

Lääkehoidot

Leikkauksessa saadaan tavallisesti poistettua kaikki näkyvä kasvainkudos. Elimistöön on kuitenkin ennen leikkausta saattanut
levitä syöpäsoluja joko imuteitä pitkin tai verenkierron mukana. Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa suositellaan, jos taudin uusiutumisen vaara on yli kymmenen prosenttia kymmenen vuoden aikana. Liitännäislääkehoito vähentää rintasyövän uusiutumisen vaaraa ja pidentää potilaiden keskimääräistä elinaikaa.

Liitännäislääkehoitoa eli adjuvanttilääkehoitoa suositellaan yleensä, jos kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta tai syövän uusiutumisen riski on suuri. Liitännäislääkehoidossa voidaan käyttää hormonaalisia hoitoja, solunsalpaajia ja vasta-ainehoitoa. Osalla hormonireseptoripositiivista ja HER2-negatiivista rintasyöpää sairastavista potilaista, joille kliinisen arvion perusteella suositellaan liitännäissolunsalpaajahoitoa, voidaan geeniprofilointitestin perusteella pidättäytyä solunsalpaajahoidosta, jos siitä ei testituloksen perusteella ole potilaalle hyötyä.

Ennen leikkausta annettavaa lääkehoitoa eli neoadjuvanttihoitoa käytetään, jos kasvain on kiinnittynyt ympäristöönsä niin, että sitä ei voi leikata, se on liian suuri leikkaukseen tai kyseessä on tulehduksellinen rintasyöpä. Neoadjuvanttilääkehoitoa käytetään myös silloin, jos kyseessä on kookas tai kainalon imusolmukkeisiin etäpesäkkeitä lähettänyt kolmoisnegatiivinen ja Her2-positiivinen rintasyöpä.

Hoidossa käytetään samoja solunsalpaajia kuin leikkauksen jälkeen. Myös hormonaalista hoitoa voidaan käyttää, jos kasvain on hormoniriippuvainen tai jos solunsalpaajahoito olisi potilaalle liian raskas.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajahoito voidaan aloittaa yhdellä solunsalpaajalla tai useamman solunsalpaajan yhdistelmällä. Rintasyövän hoitona käytetään yleensä dosetakselia tai AC- EC-, CEX-, TX-, TC- tai CMF-yhdistelmää. Nämä yhdistelmät sisältävät doksorubisiini (A), syklofosfamidia (C), kapesitabiini (X), dosetakseli (T), 5-fluorourasiilia (F) ja epirubisiinia (E) tai metotreksaattia (M). Lääkkeet annetaan suoneen tiputettuna poliklinikalla 6-(8) kertaa kolmen tai neljän viikon välein, paitsi kapesitabiini annostellaan kotona tabletteina yleensä kahden viikon jaksoissa.

Tiputus kestää kerralla noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen potilas pääsee kotiin. Osa potilaista käy työssä hoitojen aikana tai on pois muutaman päivän hoidon yhteydessä, mutta suurin osa on sairauslomalla koko solunsalpaajahoitojakson ajan. Solunsalpaajahoito aiheuttaa usein haittavaikutuksia, joista valtaosa menee ohi.

Myös levinneen rintasyövän hoidossa käytetään solunsalpaajia, jos hormonaalinen hoito ei riitä. Käytännössä tällöin on usein kyse hormoniriippumattomasta (reseptorinegatiivinen) syövästä, nopeasti kasvavista etäpesäkkeistä tai keuhkoissa tai maksassa olevista laajoista etäpesäkkeistä.

Kohdennetut lääkkeet eli täsmälääkkeet

Noin 10–15 prosentilla rintasyöpäpotilaista on kasvaimessaan HER2-geenin monistuma. Näiden potilaiden liitännäishoitona voidaan käyttää vasta-ainetta, trastutsumabia tai trastutsumabin ja pertutsumabin yhdistelmää, suonensisäisesti tai ihon alle annettavina pistoksina.

Hoitoa annetaan yleensä alkuun solunsalpaajien yhteydessä kolmen viikon välein ja solunsalpaajien jälkeen yksinään enintään vuoden ajan. HER2-täsmälääkkeet aiheuttavat joskus sydämen vajaatoimintaa, ja siksi näitä lääkkeitä saavien potilaiden sydäntä seurataan. Tietyissä tilanteissa voidaan myös harkita trastutsumabin jälkeen neratinibi-täsmälääkettä.

Erityisesti HER2-positiivisen rintasyövän neoadjuvanttisolunsalpaajahoitoon liitetään trastutsumabin ja pertutsumabin yhdistelmä. Neoadjuvanttihoidon jälkeen potilaille, joilla leikkauksessa poistetuista kudoksista löytyy edelleen syöpäsoluja, voidaan leikkauksen jälkeen liitännäishoitona antaa myös HER2-täsmälääkkeitä.

Täsmälääkkeet levinneen rintasyövän hoitona: HER-2 positiivisessa tilanteessa voidaan käyttää myös trastutsumabia tai pertutsumabia tai tabletteina otettavaa lapatinibia tai tukatinibia.  Lisäksi voidaan käyttää hoitoa, jossa trastutsumabi ja solunsalpaaja on yhdistetty samaan lääkkeeseen (trastutsumabi-emtansiini tai trastutsumabi-derukstekaani). Nämä lääkkeet annostellaan suonensisäisesti. Trastutsumabi-derukstekaanilla on osoitettu tehoa myös levinneen matala-asteisesti HER-2-positiivisen rintasyövän hoidossa.

Kolmoisnegatiivisen (ER-, PgR- ja Her-2- negatiivinen) suuren uusiutumisriskin rintasyövän neoadjuvanttihoitona voidaan käyttää immunologista lääkettä (pembrolitsumabi) yhdistelmänä solunsalpaajahoidon kanssa.  Leikkauksen jälkeen pembrolitsumabin käyttöä voidaan jatkaa adjuvanttihoidossa ilman solunsalpaajahoitoa varsinkin, jos leikkauksessa poistetuista kudoksista löytyy edelleen syöpäsoluja. Immunologisen lääkkeen käyttö edellyttää, ettei tiedossa ole käytön estäviä sairauksia, kuten esimerkiksi tulehduksellista suolistosairautta

Myös kolmoisnegatiivisen levinneen rintasyövän alkuvaiheen hoidossa alkuvaiheen hoidossa voidaan käyttää immunologista lääkettä (atetsolitsumabi, pembrolitsumabi) yhdistettynä solunsalpaajaan, jos kasvainkudos on patologin arvion mukaan immunologiselle hoidolle reagoiva. Toisen linjan hoitona voidaan käyttää vasta-aineeseen konjugoitua solunsalpaajaa, sasitutsumabi-govitekaania.

Uudempana kohdennettuna lääkkeenä alpelisibi voidaan yhdistää hormonihoitoon levinneen hormonireseptoripositiivisen ja HER2-negatiivisen rintasyövän hoidossa, jossa kasvaimesta on todettu PIK3CA-mutaatio. Lisäksi BRCA1/2-geenivirheen kantajalla, jolla on korkean uusiutumisriskin HER2-negatiivinen rintasyöpä tai levinnyt rintasyöpä, voidaan hoidossa käyttää olaparibia.

Hormonaalinen hoito

Osa rintasyöpäsoluista käyttää hyväkseen elimistön omia hormoneja, käytännössä estrogeenia. Hormonaalisen hoidon tarkoituksena on estää estrogeenin vaikutus. Hormonaalisesti reagoivissa (ns. reseptoripositiiviset) rintasyövissä voidaan käyttää hormonaalista hoitoa joko ainoana lääkehoitona tai solunsalpaajahoitojen jälkeen. Hormonaalisena hoitona voidaan käyttää antiestrogeenia (tamoksifeenia) tai aromataasinestäjää (aromataasi-inhibiittoria). Nuorten naisten hormonaalisena hoitona käytetään yleensä tamoksifeenia tai vaihtoehtoisesti eksemestaania ja hormonaalisia pistoksia. Vaihdevuodet ohittaneiden potilaiden hormonaalisena hoitona voidaan käyttää myös joko tamoksifeenia tai aromataasinestäjiä (aromataasi-inhibiittoreita). Aromataasinestäjien teho perustuu niiden kykyyn estää munasarjojen ulkopuolista estrogeenituotantoa. Ne tehoavat vain, jos potilaan kuukautiset ovat luonnollisesti päättyneet tai munasarjojen toiminta on keinotekoisesti lopetettu.

Hormonaalinen hoito kestää tavallisesti viisi vuotta, joskus jopa kymmenenkin vuotta. Korkean uusimisriskin rintasyövän hormonaaliseen hoitoon voidaan liittää siklibi; abemasiklibi tai ribosiklibi.

Miesten rintasyövän ensisijaisena hormonaalisena liitännäishoitona käytetään tamoksifeenia.

Uusiutuneen rintasyövän hormonaalinen hoito: Uusiutunutta, hormonireseptoripositiivista rintasyöpää hoidetaan yleensä ensisijaisesti hormonaalisella hoidolla. Hormonaalista hoitoa voidaan tehostaa liittämällä hoitoon siklibi; ribosiklibi. palbosiklibi tai abemasiklibi. Levinneen syövän hoidossa voidaan käyttää vuorotellen eri hormonaalisia hoitoja ja solunsalpaajahoitoja. Hoitojaksojen välillä voi olla myös aikoja, jolloin sairauden tilannetta seurataan ilman hoitoa.

Oireiden hoito

Rintasyövän aiheuttamia oireita voidaan hoitaa. Kipulääkkeistä pyritään löytämään kullekin sopivin vaihtoehto.

Luustossa olevien etäpesäkkeiden hoidossa voidaan käyttää bisfosfonaatteja tai denosumabia, jotka vahvistavat luustoa ja vähentävät kipua. Paikallinen sädehoito vähentää yleensä tehokkaasti myös luustokipuja.

Aivo-oireita voidaan vähentää tai poistaa sädehoidolla ja kortisonivalmisteella. Sädehoito rauhoittaa usein myös iholla tai imusolmukealueilla esiintyviä etäpesäkkeitä. Toisinaan keuhkon tai keuhkopussin etäpesäkkeisiin liittyy nesteenmuodostusta, joka täyttää keuhkopussia ja vaikeuttaa hengitystä. Tätä voidaan helpottaa poistamalla nestettä keuhkopussin ontelosta ohuen neulan avulla tarpeen mukaan. Vaihtoehtoisesti voidaan paikallispuudutuksessa viedä keuhkopussin onteloon pitkäaikainen katetri, jonka avulla potilas voi itse tai avustajan kanssa tyhjentää keuhkopussiin kertyneen nesteen kotona.

Vaihdevuosioireiden hoito ja rintasyöpä: Estrogeeneja ja keltarauhashormonia (progestiinia) sisältävät korvaushoidot tai pelkkä estrogeenihoito suurentavat rintasyövän uusiutumisen vaaraa, joten niitä ei suositella rintasyövän sairastaneille.

Raskaus, imetys ja rintasyöpä: Raskauden aikana on usein vaikeaa löytää rintasyöpää, koska rinnat ovat turvonneet ja röntgenkuvauksia yritetään välttää. Mammografia voidaan tarvittaessa tehdä, kunhan vatsan alue suojataan. Kaikukuvaus (ultraäänitutkimus) on haitaton ja turvallinen.

Rinnan ja kainalon leikkaus ja vartijasolmuketutkimus voidaan tehdä myös raskauden aikana. Solunsalpaajahoito voidaan antaa myöhemmillä raskausviikoilla, jos se katsotaan välttämättömäksi. Sädehoitoa ei toteuteta raskauden aikana, vaan se annetaan vasta synnytyksen jälkeen. Solunsalpaajahoidot saattavat huonontaa varsinkin yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyyttä.

Rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen potilas pystyy harvoin imettämään hoidetusta rinnasta. Sen sijaan toisesta rinnasta imetys sujuu normaalisti.

Lymfaterapia: Lymfaterapialla voidaan hoitaa ihonalaista käden turvotusta (lymfaödeema), jota voi ilmetä rintasyöpäleikkauksen ja sädehoidon jälkeen.

Katso myös Syöpäjärjestöjen lymfajumppa-video youtubesta

Hoitojen jälkeen alkaa seurantavaihe. Rintasyöpäseurantaan ei ole yhtä mallia ja seuranta voidaan toteuttaa yhtä turvallisesti niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Tutkimusten mukaan säännöllisistä seurantakäynneistä ei ole hyötyä. Tämän takia useissa yksiköissä on siirrytty oirepohjaiseen seurantaan, jossa vastaanottoja on harvakseltaan ja niiden välissä mahdollistetaan sujuva yhteydenotto hoitoyksikköön ja rohkaistaan ottamaan yhteyttä kaikista rintasyövän uusiutumiseen viittaavista oireista ja hoitojen haitoista. Tutkimuksia ja lääkärin vastaaottoja järjestetään tarpeen mukaan.

Tutkimusnäytön perusteella merkittävin hyöty seurannassa on havaittu mammografiaseurannasta. Tämän tavoitteena on todeta rintasyövän paikallinen uusiutuminen varhain, koska tällöin hoito voi olla parantavaa. Toisen rinnan seuranta on samasta syystä tärkeää.

Mammografiaa suositellaan vähintään kahden vuoden välein, tämä voidaan toteuttaa myös seulontamammografiatutkimuksissa. Mammografiatutkimusta täydennetään tarvittaessa rintojen tai leikkausalueen kaikututkimuksella (ultraäänitutkimus). Erityistapauksissa seurannassa käytetään magneettikuvausta (MRI). Jos molemmat rinnat on poistettu, seurantakuvantamistutkimuksia ei tarvita.

Seurannassa pyritään havaitsemaan myös hoitojen mahdolliset myöhäissivuvaikutukset ja hoitamaan näitä.

Uusiutuminen

Rintasyöpä uusiutuu 60 prosentissa tapauksista viiden vuoden kuluessa leikkauksesta. Joskus rintasyöpä uusiutuu vasta vuosien tai jopa vuosikymmenien kuluttua. Tavallisimpia uusiutumispaikkoja ovat leikkausalueen iho, kainalo, soliskuoppa, luusto, keuhkot, maksa ja aivot. Iholla oleva uusiutuminen näkyy epätarkkarajaisena punaisena ihottumana tai paikallisina ihokyhmyinä. Myös suurentuneet imusolmukkeet kainalossa tai soliskuopassa voivat viitata rintasyövän uusiutumiseen.

Tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen, jos epäillään rintasyövän uusiutumista. Tällöin otetaan keuhkokuva, vatsan alueen kaikututkimus ja luuston isotooppikartoitus ja mahdollisesti röntgenkuvat. Joskus tarvitaan lisäksi kerroskuvausta eli tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Myös laboratoriotutkimuksia voidaan tarvita.

Ennuste

Yksittäisen rintasyöpäpotilaan ennustetta ei voi määrittää tarkasti. Syövän uusiutumisen riskiä voidaan kuitenkin arvioida niin sanottujen ennustetekijöiden avulla. Tärkein uusiutumista ennustava tekijä on se, onko kainalon imusolmukkeissa syöpää. Muita uusiutumisen riskiä suurentavia tekijöitä ovat kasvaimen suuri koko, hormonireseptorien puuttuminen, syöpäsolujen huono erilaistumisaste ja niiden suuri jakautumisnopeus sekä potilaan nuori ikä.

Uusiutumisen todennäköisyys on hyvin pieni, jos kasvain on alle yhden senttimetrin läpimittainen, hormoniriippuvainen, eikä imusolmukkeissa ole syöpää.

Biologisista alatyypeistä aggressiivisimpia ovat HER2-positiiviset ja kolmoisnegatiiviset syövät, mutta myös luminaaliset B-tyypin syövät uusiutuvat herkemmin kuin A-tyypin rauhalliset taudit.

Jos rintasyöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä muualle elimistöön, sitä ei pystytä pysyvästi parantamaan.

Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut, kun syöpä löydetään aiempaa aikaisemmin ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet. Tällä hetkellä rintasyövän sairastaneista on viiden vuoden kuluttua sairastumisesta elossa 92 prosenttia. Heistä valtaosa parantuu kokonaan.

Rintasyövän perinnöllisyyttä on tutkittu viime vuosina paljon. On arvioitu, että 5–10 prosenttia rintasyövistä johtuu perinnöllisestä alttiudesta.

Suvussa kulkevaa rinta- ja munasarjasyöpäalttiutta on hyvä miettiä tarkemmin, jos sairastuneen omilla vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla on rinta- tai munasarjasyöpä. Perinnöllisestä alttiudesta voi olla kyse myös silloin, jos rintasyöpä on löydetty hyvin nuorena tai rintasyövän kanssa esiintyy myös munasarjasyöpä.

Perinnöllistä rintasyöpäalttiutta on hyvä selvittää, jos

• olet sairastunut rinta- tai munasarjasyöpään alle 30-vuotiaana
• kahdella ensimmäisen asteen sukulaisellasi (vanhemmat, sisarukset tai lapset) on rinta- tai munasarjasyöpä ja ainakin toinen on sairastunut alle 40-vuotiaana
• kolmella tai useammalla ensimmäisen asteen sukulaisellasi on rinta- tai munasarjasyöpä ja ainakin yksi heistä on sairastunut alle 50 vuoden iässä
  neljällä ensimmäisen asteen sukulaisellasi on todettu rinta- tai munasarjasyöpä iästä riippumatta
• sinulla on rintasyövän lisäksi myös munasarjasyöpä
• olet nuori ja sinulla on molemminpuolinen rintasyöpä tai
  olet miespuolinen ja sairastunut rintasyöpään.

Perinnöllinen alttius ei tarkoita sitä, että välttämättä sairastuu rintasyöpään, vaan kyse on tavallista suuremmasta riskistä sairastua.

Nykyisin tunnetaan kaksi selvästi rintasyövän riskiä suurentavaa geeniä: BRCA1 ja BRCA2, joiden geenimutaatioiden kantajilla on 20–40 prosentin riski sairastua munasarjasyöpään. BRCA1-mutaation kantajien riski sairastua rintasyöpään on 44–78 prosenttia ja BRCA2-mutaation kantajien 31–56 prosenttia. Lisäksi näiden BRCA-geenien lisäksi tunnetaan muita geenivirheitä, jotka suurentavat rintasyövän riskiä mutta huomattavasti BRCA-mutaatioita vähemmän.

Syöpäsukuihin kuuluville suositellaan vuosittaista seurantaa. Yleensä vuoden välein tehdään magneettitutkimus ja/ tai mammografia ja tarvittaessa rintojen kaikututkimus. Seuranta aloitetaan yleensä 25–30 vuoden iässä tai 5–10 vuotta aikaisemmin kuin suvun nuorin jäsen on sairastunut. Seurantaa ei kannata aloittaa ennen 25 vuoden ikää. Jos geenimutaation kantajalle tehty molemminpuolinen rintojen poisto, kuvantamisseurantaa ja muutakaan seurantaa ei enää tarvita.